Timo Ekman Keskustelut jatkuvat osoitteissa https://www.facebook.com/Novellisti ja https://twitter.com/EkmanTJ. Molemmat profiilit ovat avoimia kelle tahansa luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Elokuva-arvio: Melancholia (O: Lars von Trier)

Joskus sitä vain oivaltaa, että leffa on totaalisen surkea jo alkumetreillä. Taannoin tv:stä tullut, kulttiohjaajan maineeseen nousseen Lars von Trierin suitsutettu teos Melancholia palautti kristallinkirkkaana muistoja mieleen, kun olin tämän teoksen vuokrannut Makuunista suurin odotuksin.

Nelinumeroisen määrän elokuvia katsoneena haistoin jo elokuvan alkumetreiltä, että nyt on tarjolla niin kunnon tekotaiteellista shaibaa, millä ei ole mitään äärtä ei rajaa. Nykyaikainen DVD-tekniikka tarjoaa kuitenkin aivan perussoittimilla mielenkiintoisia mahdollisuuksia elokuvan katseluun. 

Elokuvan ensimmäisen varttitunnin kohdalla pistin kuvakelauksen päälle kaksinkertaisella nopeudella. Tekstitys, se harvakseltaan tippuva, oli aivan köykäisesti luettavissa vielä tällä nopeudella. Lisäsin puisevimmissa kohdissa haastetta ja pistin nopeuden nelinkertaiseksi. Vieläkin pysyi kärryillä ja tekstit kerkesi nipin napin lukea. 

Välillä pysäyttelin elokuvaa normaalille nopeudelle ja kuuntelin äänimaailmaa. Mieleen tuli lähinnä kyyn talvinen olotila eli horros. Sitten Sergio Leonen ja Ennio Morriconen spaghetti-western yhteistyön en ole kauhu- ja räiskintäleffoja lukuun ottamatta saanut juuri minkäänlaisia kiksejä äänimaailmasta elokuvissa, joten sen perusteella en arvostelutähtiä anna.  

Melancholian katsomisen jälkeen kävi leikkisästi ohimennen mielessä, että pitäisikö joiltakin elokuvaohjaajilta kieltää elokuvien ohjaaminen tai ainakin niiden julkinen levitys. 

Aivan äärimmäisen hitaalle tempolle viritetty tekotaiteellinen pläjäys kuvaa vain jonkun herraskaisen kartanon ihmissuhdeangsteja häiden keskellä, kun joku Nibiru-tyyppinen planeetta mossahtaa Tellukseen tuhoten elämän maan päältä.

Juonessa ei ole minkäänlaista selkeää funktiota maailmanloppua lukuun ottamatta. Jos leffassa on vain aneemista maailmanlopun odotusta vaikeasti ymmärrettävine dialogeineen, se ei ole vielä minun taidekäsityksen mukaan minkäänlainen juoni vaan lähes täysin etenemätön staattinen tila, mikä ei ole minkään elokuvan tarkoitus.  

Von Trierin Melancholiaan suhtautuminen on kuitenkin osoittanut oudon vinksahtaneen kuvion kriitikoiden keskuudessa. Elokuva on aivan vakavasti otettavissa medioissa arvosteltu ilmakehän ylimpiin kerroksiin, mikä sai allekirjoittaneenkin tarttumaan aikoinaan tuotokseen.

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että lukaisin takavuosina jostain minulle vapaakappaleena tulleesta Jallusta tai Kallesta tai vastaavasta aikakausilehdestä eräästä pornoleffojen arvostelijasta, joka oli sen verran leipiintynyt hommaansa, että katseli kuvakelauksella arvosteltavat rainat. Ymmärrän tässä genressä kuvakelausarvostelun, mutten uskonut sen koskaan yltävän 4-5 tähdellä arvosteltuihin mainstream-pätkiin.

Väistämättä käy mielessä, että von Trierin Melancholian suhteen kriitikot ovat jonkinlaisessa imagollisessa ansassa. Arvostelemalla lyttyyn Melancholian saa kulttuuriväen vihat niskalleen ja tipahtaa vakavasti otettavan elokuvakriitikon pallilta välittömästi.

Tästä(kin) vinoutuneesta joukkohysteriasta, kun joku psykologi tahi yhteiskuntatieteilijä tekisi tutkimuksen, niin sitä voisi olla mielenkiintoista lukea.

Annetaan, tai siis ollaan toisin sanoen antamatta kaikki nolla tähteä moisesta suorituksesta, jonka voisi kuvata unohtamalla taukojen ajaksi kameran päälle täysin amatööriporukan kera ja leikkaamalla elokuva täysin miten sattuu turhan hellällä kädellä. 

Täysin ylittämätön suoristus sarjassaan.

Aiheesta lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Melancholia

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kyllä minkä tahansa elokuvan voi katsoa pikakelauksella ja suurimmassa osassa niissä pysyä kärryillä. Mutta jos katsoo pikakelauksella, miksi katsoa lainkaan? Varsinkin jos tietää jo etukäteen tai heti ensimmäisen minuutin aikana, että elokuva on huono.

Minusta se oli ihan hyvä leffa. Tunnelma oli melko painostava ja siinä oli ihan onnistuneesti kuvattu sitä, miten eri ihmiset suhtautuvat vääjäämättömään. Toisaalta aihealue naturalististisen maailmankatsomuksen mahdollisista ongelmista. Maailmanlopusta on tuherrettu jos jonkinlaista elokuvaa ja kyllä Melancholia on sieltä painavammasta päästä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Minäkään en ole paras hidastempoisten elokuvien katsoja ja harvan ohjaajan slowari jaksaisi viihdyttää. Trierin tapa käsitellä asioita on kuitenkin niin kiinnostava, etten edes huomannut Melancholian biittejä minuutissa. Ei hän huonoa elokuvaa vielä tehnyt ole, vaikka esmes sitä Antichristia paljon haukutaankin.

Mulla on muuten yks kaveri, joka on aika hurahtanut kauhuelokuviin. Hän mm lyttäsi täysin Antiristuksen liian ahdistavana. Se täytyy katsoa onnistumiseksi.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Antichrist oli minusta ihan mahtava. Siinäkin oli aihetta vaikka minkälaiseen pohdintaan.

Trier on kyllä oman tiensä kulkija, vaikka ennen Antichristia pidin sitä ihan paskana ohjaajana, kuitenkin sillä varalla, että Valtakunta oli paikoin ihan jees.

Nicolas Winding Refn on minusta toinen varsin mielenkiintoinen ohjaaja ja erityisesti kirjoittaja. Käsittelee väkivallan teemoja varsin tyylikkäästi ja pieteetillä.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Mielestäni von Trierin Melancholia on yksi viimeaikojen parhaista elokuvista tv:ssä, joka kuvasi hienosti karrikoiden tämän päivän ihmisten ahdistuneita tunnetiloja.

Laatuelokuvia näkee nykyisin yhä harvemmin väkivalta- ja sotaleffojen vietyä niiden aseman. Siis juuri ne elokuvat, jotka osaaltaan aiheuttavat sen lamaannuttavan melankolian ja ahdistavan tunnelman katsojan kokemus- ja mielenmaisemassa.

Käyttäjän ReimaHeikkil kuva
Reima Heikkilä

Nyt on kyllä ihan pakko sen verran tarttua yhteen lauseeseen, että mitä tarkoitat kun sanot väkivalta- ja sotaelokuvien vieneen laatuelokuvien aseman? Eikö väkivaltainen elokuva voi olla laadukas? Kaikkien ei tietenkään tarvitse pitää kaikista elokuvan lajeista mutta laatuleffa vs. väkivaltaa sisältävä leffa-asettelu on kaikessa karkeudessaan jo täysin absurdi. Sen verran tosin täytyy sanoa etten itsekään juuri pidä nykypäivänä jatkuvalla syötöllä tuotettavista höpöhöpö-actioneista enkä ylipäätään katso uusia elokuvia kovinkaan usein, ellei niissä ole jotakin erityisesti mielenkiintoni herättävää.

Jos väkivaltaelokuvalla tarkoitat ihan vain elokuvia joita myydään silkalla väkivallalla (Guinea pigit ym.) niin mielipide on ihan ymmärrettävä. Varsinkin sotaelokuvissa väkivalta kuitenkin on, ei yleensä tarinan ydin, mutta niin olennainen osa sitä, ettei niitä voi sen perusteella tuomita. Sotaelokuvassahan on usein vain tarkoitus näyttää kaunistelematon totuus tarinan tapahtumaympäristöstä.

Mutta ettei jäisi pelkäksi saarnaamiseksi, hyvien "väkivaltaelokuvien" saralta suosittelen katsomaan omiinkin suosikkeihini kuuluvia teoksia kuten Robocop, aivan liian vähälle huomiolle jäänyt Dredd (ei Judge Dredd vaan Dredd), The Departed ja niin ikään tanskalainen Flammen & Citronen . Jos nämä nähtyäsi edelleen pystyt jaottelemaan elokuvat laadukkaisiin ja väkivaltaisiin, olen sanaton :D

Ja loppuun vielä pakollinen, sisällötön kommentti avauksesta: Von Trierin elokuviin en ole perehtynyt, joskin kuulemani perusteella mielelläni nappaisin herran teoksia mukaani kaupasta jos niitä sieltä sattuu joskus löytymään. Melancholia kuulostaa kyllä kuvauksen perusteella juuri sellaiseltä hötöltä jota en missään nimessä halua nähdä, mutta Von Trierin "henkiseksi sukulaiseksi" toisinaan kehutun Thomas Vinterbergin Jahdin katsoin juuri eilen ja jos herrojen tekeleissä todella on samaa tunnelmaa niin joudun luultavasti perumaan puheeni.

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman

The Departed on aivan uskomattoman hyvä elokuva. Scorsesen taidonnäyte, mistä se Oscar-palkinto lopulta tulikin. Ja juuri elokuvan teema huomioon ottaen väkivalta on niin olennainen osa elokuvaa, että sitä nyt ei vain voida sivuuttaa, jos uskottavuutta halutaan.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Jokainen kokee ja näkee asioita ja ilmiöitä omasta näkökulmastaan käsin. Ihmisille taitaa olla ominasta muodostaa mielipiteitään omien arvojensa sekä koetun ja vastaanotetun informaation mukaisella tavalla. Mielipiteen ei siis tarvitse olla kiveen kirjoitettua, vaan se muokkautuu sekä itsen, että ympäristötekijöistä johtuvien muutosten surauksena.

Kuten edellä jo mainitsin, niin tv ohjelmin taso on laskenut ja elokuvien sisällöt raaistuneet. Sotaelokuvia esitään runsain mitoin, mutta laadukasta - esim. yhteiskuntakritiikkiä sisältävää tai historiallista draamaa - näkee enää harvoin.

Kun väkivaltaa tulee liikaa, niin laadukkaan elokuvan - jonka juonen rakenne vaatii realistista väkivaltakuvausta - alkaa myös muodostua ahdistavaksi katsella. Sen teho todellisuudeen raakuutta kuvaavana tekijänä ja moraalisen omantunnon herättäjänä, kokee inflaation. Monissa (tuttavieni) talouksissa onkin siirrytty takaisin kirjojen pariin.

Käyttäjän ReimaHeikkil kuva
Reima Heikkilä Vastaus kommenttiin #7

Kiitos, tää oli hyvin todennäköisesti paras ja selventävin vastaus mitä oon ikinä täällä saanut.

"...esim. yhteiskuntakritiikkiä sisältävää tai historiallista draamaa - näkee enää harvoin."

Tää on kyllä pakko allekirjoittaa. Jo kertaalleen mainitusta Robocopistahan on tulossa ensi vuonna uusintaversio, ja odotan todella kauhunsekaisin tuntein lopputulosta. Trailerin perusteella odotan k-12 leimaa kantavaa, amerikkalaisia perhearvoja viljelevää ja kaunisteltua lähes koko perheelle sopivaa aivot narikkaan-leffaa josta on karsittu pois kaikki se, mikä toimi kantavana voimana alkuperäisessä elokuvassa. Alkuperäisteoksen graafinen väkivalta oli kaikkea muuta kuin miellyttävää katseltavaa siinä missä nykypäivän elokuvissa väkivallasta koitetaan yleensä leipoa mahdollisimman "siistiä". Mutta ensi vuonnahan tuo selviää, toivon olevani väärässä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Hahhahhahahaa:) '

Ettekö ymärrä Trieriä? Hänhän on kuin Schumacher. Mitä väliä jos osutaan kiveen, jos osuma sattuu hetkellä, jossa ollaan kasvamassa elämää suuremmaksi?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Melancholia on ymmärrettävissä vain filosofiansa ja aiheensa kautta. Muuten se on ihan tyhmä. Myös siinä oleva porno on huonoa. Minusta se on hieno elokuva jota on tympäisevää katsoa..

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset